Ja näin on blogin kirsikka "popattu" eli ensimmäisen esineen aika.
Esine on rannekoru, hopeinen. Löytypaikasta ei ole minkäänlaista muistikuvaa mutta jotenkin se on pyörinyt asuntoni kaapeissa jo tovin. Mitä varmemmin se on tänne päätynyt entisen kämppiksen kautta, nimittäin asunnossa lappasi todella epämääräistä porukkaa, epämääräisinä kellonaikoina. On myös todella todennäköistä että se unohtui tai tippui haltijaltaan humalassa.
Esineen omistaja on mitä luultavammin paskaisissa ja bensankatkuisissa lenkkareissa temmeltävä tai lähinnä "kruisaileva" bensalenkkari, tuttavallisemmin amis. Sellainen perus-amis, kaljalippis lievässä kulmassa, paskaiset kädet jne, kyllä te tiedätte.
Rannekoru luultavemmin päätyi hänelle lahjana silloiselta patjalta, äidiltä tai sukulaiselta, eikä korulla ollut minkäänlaista merkitystä koska "tosimiehet" ei käytä koruja. Paitsi korvakorua vasemmassa korvassa ja kaulassa saa olla suomileijona-riipus. Korua siis pidettiin vain tietyn naishenkilön miellyttämiseksi.
Se mitä teen esineellä nyt on epäselvää. Eihän tämmöstä nyt saatana kehtaa edes käyttää kun niin ruma on.
